Every scar tells a story

Haluan puhua kaiken ulos. Saada sisällä kuohuva ahdistus pois, jonnekin kauas. Haluan puhua kaikille vakavasta asiasta, joka kalvaa ja kalvaa. Haluan puhua viiltelystä.
Kyllähän kaikki tietää mitä se on. Mutta he eivät silti tiedä siitä yhtikäs mitään.
Hassua, eikö totta? Niin se vaan on.
Viiltelystä jaksetaan jauhaa, että:
"Sehän on vain goottien ja emojen huomiohuorausta ja blää blää blää"...
Noh, en jaksa inttää vastaan. Kerron vain oman näkemykseni, ja kokemukseni.

En väitä sitä, etteikö viiltely olisi hyvin yleistä. Sitähän näkee televisiossa, elokuvissa, musiikkivideoissa ja aika monessa paikassa loppujen lopuksi. Joku voi viiltää silkasta kokeilunhimosta. Miltä se tuntuu, miltä se näyttää, riittääkö uskallus ja lisää mietityttäviä kysymyksiä. Surullista on kuitenkin se, että viiltely on saanut aivan susihuonon maineen, sillä joillekin vain on pinttynyt päähän se, että viiltely on "huomionhakuisuutta".
Lyhyesti voin siihen vastata: EI SE OLE.

Viiltelyssä on kyse eräänlaisesta tunteiden taannuttamisesta. Liiallinen suru ja ahdistus vuotaa pois veren mukana, ja viiltelyn tuoma kipu rentouttaa. Usein kyse voi olla myös itsensä rankaisemisesta. Kun kokee olevansa huono ja kelpaamaton, niin rankaisee itseään satuttamisella ja kivulla.
Tässä vaiheessa saatat ajatella; Hullua!
Noh, joillekin se on vain ainut vaihtoehto.

Muistan vieläkin ne ensimmäiset viillot ja raapaisut vatsassani.
Viidesluokkalainen tyttö, joka ei edes tuntenut sanaa "viiltely". Silti hän teki niin.
Rankaisin itseäni "liian lihavasta vatsasta". Vihasta ja raivosta suunniltani otin sakset ja kynnet esiin, ja raavin vatsaa. Sitä läskiä pahaa vatsaa.
Ja silloin taisin olla vielä noin 10 kg alipainoinen. Peilikuvani oli vain pahasti vääristynyt.
Tuntitolkulla tuijottelua ilkeään peiliin. Ja lisää arpia.
Yläasteella se alkoi uudestaan, yksinäisyyden ja kiusaamisen seurauksena. Ahdistus kasvaa, arvet syvenee, veri valuu. Hauras mieli ei vaan kestä sitä henkistä väkivaltaa, jota koulussa kohtasin.

Tässä hieman valaisua arasta ja tunteita herättävästä asiasta.
Haluan vain todistaa sen, että viiltelyä ei kannata IKINÄ tuomita.

 

Jokainen viilto on hätähuuto.
Se pitää ottaa vakavasti.
Se tarvitsee apua.

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin

Kuka muistaa lapsuuden hassut prinsessaleikit? Kun puettiin pinkit hörhelöt päälle ja salaa kokeiltiin äidin meikeillä.
Sehän oli prinsessaleikkiä. Vain leikkiä. Mutta milloin siitä tuli todellisia ulkonäköpaineita ja itkuisia silmiä peilin edessä? Miksi se menikään niin?

Nykyään television ilkeät kauneusihanteet tuputtavat paineita jo ihan lapsille. Pitää olla kaunein, hoikin, muodikkain ja tyylitietoisin jotta menestyy. Tällaista bullshittiä työnnetään jo ihan ala-asteen tytöille. Meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään väärää, mutta se ei ole vielä pikkutyttöjen hommaa. Siitä syntyy helposti kilpailuhenkisyyttä, ja aletaan epätoivoisesti vertailemaan sitä kuka on kaunein. Aina pitää vain olla paras.
Muodin ja shoppailunhan pitäisi olla hauskaa. Oman tyylinsä etsiskelyä, ei muiden miellyttämistä. Muoti on niiden vaatteiden käyttämistä, jossa itse tunnet olosi kauniiksi ja hyväksi.
Itse olin kai sitten "tyylitajuton" siinä 3-5 luokkalaisena, ainakin sitä sain kuulla muilta tytöiltä. Ja paljon muutakin paskaa.
Olin hieman erilainen. Pari erityispiirrettä sai muut tytöt suivaantumaan. Siitä alkoi sorsiminen. Olin liian nolo, ja kaverit eivät kehdanneet liikkua kanssani. Vähän vanhempana tuli lievää murrosiän aknea, joka murskasi. Ja enköhän siitäkin saanut moitteita. Olivathan muut niitä siloposkisia tyylikaunottaria. Mutta minä, aina olin se huono. Kauneuspaineiden takia.
Kyllä, tätä se saa aikaan. Ulkonäköpaineet ovat täysin sairasta pikkutytöillä. Lastenhan pitäisi leikkiä ja kiipeillä puissa, ei keikkua missään ylikireissä pillifarkuissa.

"rakkaus ei katso ikää"... Älä usko kliseesanontoihin!

Rakkaus sokaisee. Mutta joskus täytyy myös miettiä mikä on oikein ja mikä väärin.
Tämän olen oppinut huonojen paskojen suhteiden kautta.
Ikä on vain numero. Onhan se, mutta on se paljon muutakin. Se kertoo paljon siitä, mitä oman pään sisässä tapahtuu. Miten voi kaksi ihmistä solmia parisuhteita jos toinen on vasta lapsi? Lapsi joka kehittyy ja kasvaa, ja joka on henkisesti vielä kovin hauras. Kaksi ihaneri ajatusmaailmaa. Ei siitä lopulta tule yhtään mitään. Vain pellkiä kyyneleitä.
Ikä kertoo myös tasa-arvosta. Jos ero on suuri, niin vallankäyttö ja tasa-arvoisuus on toispuoleista.
Vaikka kuinka sanotaankin, että todellinen rakkaus ei katso ikää jne jne, voi iso ikäero pilata kaiken. Suojaikärajat eivät ole turhia. Olen tajunnut sen vasta jälkeenpäin.
Todellisuudessa iso ikäero satuttaa, pahimmillaan se on hyväksikäyttöä. Vanhempi mies haluaa nuorta lihaa, ja tyttö naivisti luottaa.
Se on toisen tunteilla leikkimistä.

Tiedän mistä puhun. Suhteeni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa ei ollut normaalia. Se oli täynnä ahdistusta, pelkoa, salailua, satuttamista ja hyväksikäyttöä.
Kun pääsin hänestä lopullisesti eroon, tuntui kuin iso säkki olisi tippunut harteilta.
Suhde satutti itseni lisäksi rakkaimpia läheisiäni. Se sai minut avaamaan silmäni.
Salassa pidettävä suhde ei ole normaali.
Olin kuitenkin hyvin kiintynyt mieheen. Intohimo ja ihastus sokaisivat minut. En pystynyt vaan sanomaan hyvästi. Mies oli hyvä puhumaan valheita. En edes pysty laskemaan hänen latomiaan valheita. Valheet satuttivat välillä aika kurjasti.
Mies korosti erinomaisuuttaan aina. Tosin hänen kehunsa saivat minutkin säteilemään, ja tunsin itseni hyväksi hänen vierellään.
Hän tiesi huonosta itsetunnostani, masennuksestani ja koulukiusaamismenneisyydestäni, joten hän osasi todellakin iskeä tarpeen tullen arkoihin paikkoihin.

Kaikki oli aina kuulemma MINUN syytäni, hän oli aina se puhdas pulmunen. 

Oli meillä omat hyvätkin hetkemme, siksi kaipaus olikin syvä. Mies oli kuin huumetta minulle, kiehtovaa ja koukuttavaa. Olin ihan oikeasti addiktoitunut, useista yrityksistä huolimatta en kyennyt lähtemään suhteesta ja päädtämään irti. 

Lopulta Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni; En enää eläisi rappeuttavassa ja ahdistavassa suhteessa. Loputon salailu vei kaiken energian, ja teki kaikesta kammottavaa.
Alaikäisen tytön suhde vanhempaan mieheen on aivan liian yleistä. Se on hyväksikäyttöä, ja loppujen lopuksi suhde satuttaa.
MIETI ketä rakastat. Älä satuta itseäsi ison ikäeron takia!